Kehittävän työntutkimuksen juuret ovat venäläisten psykologien Vygotskin,
Leontjevin ja Lurijan 20 -30-luvuilla alkuun saattamassa kulttuurihistoriallisessa
toiminnan teoriassa. Toiminnan teoriassa keskeisintä on toiminnan
kohde inhimillistä toimintaa ja sen kehitystä määrittävänä tekijänä.
Lisäksi se perustuu ihmiskäsitykseen, jonka mukaan inhimillinen toiminta
on aina merkkien ja erilaisten aikojen saatossa kehitettyjen kulttuuristen
välineiden välittämää.
Toiminnan teoriaan
pohjautuvassa kehittävän työntutkimuksen metodologiassa toiminnan
osatekijöiden väliset ristiriidat nähdään toiminnan kehityksen
liikkeellepanevana ja sitä eteenpäin vievänä voimana.
Muutoslaboratoriomenetelmä puolestaan toteuttaa kehittävän työntutkimuksen
metodologisia ajatuksia tiiviin kehittämishankkeen muodossa.
|
